Created by Jukka Koskinen, last modified on Sep 22, 2017
Ohje: Valitse nimikoimaton tehtävä alla olevasta luettelosta. Nimikoi se eli kirjoita nimesi sen alkuun numeron jälkeen ja nimen jälkeen toteutuskerran tunnus muodossa (201*-x), missä x=s tai k. Tämän voit tehdä jo ennen kuin edes saat kirjaa haltuusi. Laadi noin 150 sanan mittainen vastaus määräaikaasi mennessä tehtävän alle. Jos käytät myös jotain muuta kuin omaa ja kirjan tietämystä, merkitse lähdeviite.
Fobba on Helsingin nettipoliisina tunnetuksi tulleen kirjoittajan lempinimi. Kirjan käsittelee sosiaalista mediaa monipuolisesti, vaikka taustavireenä on kaiken aikaa se, miten laki tulkitsee sosiaalisen median eli somen ilmiöitä. Tapausesimerkkejä on esillä runsaasti ja ohjeita some-vaarojen välttämiseen on tarjolla kirjan nimen mukaan. Noin kolmannes kirjasta erittelee vaaroja rikosnimikkeiden mukaisesti ja tarkastelee ehtoja, joilla tunnusmerkit täyttyvät. Tämäkin osuus tietysti opastaa selviytymiseen. Tavallisen some-käyttäjän ei ehkä tarvitse tuntea oikean ja väärän rajaa näin tarkasti. Sen sijaan kansalaisaktiivinen tietotekniikka-ammattilainen voi löytää tästä osiosta aineksia keskusteluun lainsäädännön kehittämiseksi, tai ainakin some-tietojärjestelmien kehittämiseen turvallisuutta ja laillisuutta edistävään suuntaan. Tällaiseen tarkoitukseen on varattu kaksi viimeistä tehtävää.
Somessa tapahtuvien rikoksiin puuttuminen on pitkälti kiinni kansalaisaktiivisuudesta ja poliisille tehdyistä ilmoituksista siitä yksinkertaisesta syystä, että poliisilla ei ole resursseja valvoa sosiaalista mediaa suuressa laajuudessa.
IP-osoite
Anonyymin somen käyttäjän tunnistaminen tapahtuu usein IP-osoitteen perusteella, joka "johtaa teleosoitteen haltijatietoihin ja mahdollisesti tekijän jäljille." Poliisi voi suorittaa esitutkinnan aikana myös laite-etsinnännän epäillyn tietoteknisiin laitteisiin. Tunnistamiseen poliisi voi myös käyttää somessa olevia tietoja, kuten kaverisuhteet ja valokuvat.
Pakkokeinolaki antaa mahdollisuuden teleosoitteen selvittämiseen, jos rikoksen maksimirangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta (kuten laiton uhkaus, tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan). Lakiin on lisätty teleosoitteen selvittämisen piirin myöskin tietoteknis- ja viestintäspesifiä rikoksia, kuten tietojärjestelmään kohdistuva luvaton käyttö. IP-osoitteet hankitaan internetpalvelulta. Kotimaisilta tunnistetietojen selvittäminen on nopeaa, kun ulkomailta tietoja pyydettäessä prosessissa voi kestää pitkään tai tietoja ei saada lainkaan. Kun IP-osoite on tiedossa, selvitetään osoitteeseen liitetyn osoitteen tiedot teleoperaattorilta.
Kuvakaappaukset todistusmateriaalina
Laittomasta materiaalista oleva kuvakaappaus voi toimia todisteena esitutkinnassa. Kuvakaappauksen kohdalla on kuitenkin väärinkäytön mahdollisuus, joten parasta on että kuvakaappaus on poliisin ottama. Jos näin ei voida toimia, olisi hyvä olla kuvakaappauksia useammalta lähteeltä. Tuomioistuin voi vapaasti harkita, otetaanko kuvakaappausta lukuun todisteena.
Ylläpitäjän vastuu
Suomessa ylläpitäjän ei tarvitse aktiivisesti valvoa sinne lähetetyn materiaalin laillisuutta, poislukien:
1) Kiihottaminen kansanryhmää vastaan
2) Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan
3) Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan lähettäminen
4) Törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaava lasta esittävän kuvan levittäminen
Mainituissa tapauksissa pelkkä saatavilla pitäminen on rikos. Ylläpitäjä on velvollinen poistamaan materiaalin.
Sähkökauppalain perusteella ´kaupalliset palvelut ovat erittäin harvoin vastuussa sinne lähetetyistä viesteistä, tämä ei kuitenkaan koske yksittäisen tilin haltijaa.
Muista otettujen valokuvien ja videoiden julkaisu
Henkilötietolakia voidaan tulkita niinkin tiukasti, että jokainen julkaistava kuva tarvitsee siinä olijoiden suostumuksen. Käytännössä poliisi tutkii tapaukset, joissa esitetään vahingollista tai arkaluontoista materiaalia, sekä kuva on otettu luvallisesti.
Kansalaiset ovat useissa tapauksessa yrittäneet esiintyä lapsina internetissä tarkoituksena saada pedofiili kiinni. Ongelmana tässä on, että rikoksen tunnusmerkit eivät täyty, kun tekijä lähestyy oikeasti aikuista ihmistä, vaikka olisikin luullut tämän olevan lapsi. Joissain tapauksissa poliisi on kuitenkin voinut aloittaa esitutkinnan, mikäli tekijä on kertonut muiden lasten hyväksikäytöstä.
Muita kotipoliisikeinoja:
Sosiaalisen median yleistymisen myötä myös kiusaaminen on siirtynyt nettiin. Erityisesti helpoksi kiusaamisen tekee mahdollisuus toimia anonymiteetin suojissa erilaisilla foorumeilla ja muilla some-kanavilla. Seuraavassa on listattuna kirjassa esiteltyjä nettikiusaamisen muotoja.
- Perinteinen viestittely
- Loukkaavien, uhkaavien tai muutoin häirintätarkoituksessa yksityisesti, tietyn ryhmän sisäisesti tai julkisesti lähetetyt viestit.
- Medioina toimivat usein pikaviestimet, foorumit ja yhteisöpalvelut.
- Loukkaavat kuvat ja videot
- Kohteesta tehdyt kuvanmuokkaukset, yhteisöpalveluissa yms. julkaistut kohteen kannalta epäedustavat kuvat ja videot.
- Tagaus eli toisen profiilin linkittäminen erilaisiin kuviin
- Palvelunestohyökkäys toisen hallinnoimille palvelimille
- Identiteettivarkaudet sekä tietomurrot toisten koneille tai some-profiileihin
- Esimerkiksi toisen nimellä tehdyt seuranhakuilmoitukset tai myynti-ilmoitukset voivat synnyttää viestintärauhaa rikkovan viestitulvan kiusan kohteelle.
- Kollektiivinen nettikiusaaminen
- Antifani- tai vihasivustojen perustaminen, joiden tarkoituksena pilkata tavalla tai toisella kohdetta
- Kuvien ja "nolojen" nettivideoiden yms. tuotosten haukkuminen joukolla
- Pilkkaavien pelien luonti
- Nettilynkkaaminen
- Yleensä sävyltään aggressiivisempaa kuin kollektiivinen kiusaaminen
- Usein seurausta ihmisjoukon negatiivisesta reaktiosta tai ylireagoinnista uutiseen, huhuun tai ilmiöön
- Taustalla usein lapsiin kohdistuneet hirmuteot, eläinten kaltoinkohtelut sekä "väärät" tai normeista poikkeavat mielipiteet
- Ilmenee yleensä kohteiden kuvien ja nimien levittelynä somessa, uhkailuna sekä toisinaan myös kohteen nimissä kiusalla tehdyt tuotetilaukset.
- Streisandin ilmiö
- Kerran netissä, aina netissä toisin sanoen materiaalin poistamisyritys yleensä vain kiihdyttää aineiston leviämistä entisestään.
- Trollaaminen ja nettikällit
- Kirjassa jako näiden kahden välillä tehty siten, että trollaamisessa kohde yritetään saada suuttumaan ja nettikälleissä taustalla yleensä hyväntahtoista pelleilyä. Tämän jaon perusteella trollaaminen voidaan toisinaan mieltää kiusaamiseksi. Nettikälli voi olla esimerkiksi yhteisöpalveluun ladattu kuva sammuneesta kaverista.
- Taitava trolli iskee yleensä tarkasti mietittyyn kohteeseen, saattaa olla hieman suunniteltu ja se on ulkoasultaan asiallinen, mutta provosoiva.
- Trollaaminen saattaa esiintyä haktivismina (tietoverkossa tapahtuvaa huomiohakuista aktivismia), jossa esimerkiksi hakkeroidaan poliitikon kotisivut ja julkaistaan jotain asiatonta.
Ensimmäiset ohjeet koskevat vielä tapahtumatonta kiusaamista. Kiusaamista voidaan ennaltaehkäistä pitämällä yksityisasetukset sosiaalisessa mediassa tiukkoina ja harkitsemalla tarkkaan, mitä julkaisee.Myös yksityisviesteissä kannattaa olla tarkkana sanomisissaan, sillä toisella osapuolella on täysi oikeus julkaista keskustelu, johon on osallistunut. Nolot kännikuvat ja nuorten suosimat herutuskuvat voivat lähteä leviämään ja niiden poistaminen internetistä on lähes mahdotonta. Tällaisten julkaisemista tulisi välttää. Nämä ohjeet eivät ole autuaaksi tekeviä, sillä joku toinen voi julkaista kuvan henkilöstä tämän haluamatta ja varsinkin nuorilla on taipumus hakea ystäviä hyväksymällä tuntemattomiakin ihmisiä kavereihinsa. Toisaalta kiusaamiseen ei välttämättä edes tarvita mitään julkaisuja, kiusaaja keksii kyllä aiheensa.
Kun kiusaaminen on jo alkanut, on aikuisten kohdalla tärkein neuvo olla provosoitumatta. Mitä asiallisemmin itse hoitaa tilanteen, sen helpompi asioita on myöhemmin selvitellä, mikäli joudutaan esimerkiksi tekemään rikosilmoitus. Kiusaajan yhteydenpito kannattaa estää, mikäli mahdollista. Facebookissa estolista toimii melko hyvin, mutta muilla alustoilla voi olla vaikeampaa, jos toimitaan esimerkiksi nimimerkeillä. Joillain foorumeilla on mahdollista käyttää myös IP-bannausta, mutta sekin on helposti kierrettävissä. Nettipoliisiin kannattaa olla yhteydessä, mikäli vaikuttaa, ettei kiusaamista saada kuriin omin neuvoin. Nettipoliisi voi antaa kiusaajalle huomautuksen tai sakkoja ja kiusatulle neuvoja esimerkiksi rikosilmoituksen tekemiseen tai lähestymiskiellon hakemiseen. Lähestymiskieltokaan ei auta, mikäli kiusaaja kirjoittelee vain omalle seinälleen tai kiusatun ystäville. Läheisiä kannattakin pyytää tekemään ilmoitus ylläpidolle sellaisista loukkaavista kirjoituksista, joita kirjoittaja ei itse pääse näkemään. Kiusaajan viesteistä kannattaa ottaa todisteeksi kuvakaappaus. Kuvakaappausta otettaessa olisi hyvä jonkun toisenkin olla paikalla vahvistamassa kuvan aitous, parhaassa tapauksessa poliisin.
Lasten kohdalla ensisjaisen tärkeää olisi kertoa asiasta aikuisille, eikä jäädä selviämään tilanteesta yksin. Kiusaamisella voi olla vakaviakin seurauksia, eikä nettikiusaaminen ole nykypäivänä helpoimmasta päästä, koska sosiaalinen media on jatkuvasti käytettävissä. Lasten kohdalla neuvot jakautuvat lähinnä vanhemmille ja koululle. Vanhempien tulisi olla perillä lapsensa puuhista internetissä ja mitä vapaammin asiasta voidaan keskustella, sen parempi. Vanhempien tulisi ottaa huomioon myös mahdollisuus, että oma lapsi saattaa olla kiusaajan roolissa. Tällaisessa tapauksessa esimerkiksi väliaikainen kielto netin käytölle ja laitteen takavarikointi voi toimia varsinkin nuorempien kanssa. Tärkeää olisi keskustella lasten kanssa netin käyttäytymissäännöistä, kysellä silloin tällöin onko lapsi kohdannut häirintää sosiaalisessa mediassa, eikä lapsen kokemusta saisi missään nimessä vähätellä. Tarvittaessa kannattaa olla yhteydessä toisen osapuolen vanhempiin, kouluun, sosiaaliviranomaisiin tai poliisiin. Koulussa selvitettävässä nettikiusaamistapauksessa on tärkeää olla tarkasti perillä tapahtuneesta, pyytää asiaomaisia näyttämään viestit. Kuulopuheiden varassa ei kannata tehdä päätöksiä. Koulun osalta puuttumista vaikeuttaa, jos kiusaaminen on tapahtunut kouluajan ulkopuolella. Tällaista tapausta voisi kuitenkin käsitellä samassa yhteydessä koulussa tapahtuvan kiusaamisen kanssa, kunhan koulun toimesta ei rangaista kouluajan ulkopuolisesta kiusaamisesta.
Koulu-uhkaus tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö uhkaa koulua, oppilaitosta, oppilaita tai oppilaitoksen henkilökuntaa väkivallalla. Myös uhkaavat mediat sekä joukkosurmiin liittyvät vihjailut kuuluvat koulu-uhkailun määrittelyn piiriin. Koulu-uhkaus ei siis kata kahden oppilaan välisiä konfliktitilanteita.
Koulu-uhkauksien torjuminen perustuu pääsääntöisesti kansalaisten valppauteen. Jos netissä huomaa epäilyttäviä keskusteluita tai kirjoituksia, tulee siitä ilmoittaa poliisille joko internetissä, akuutissa tilanteessa soittamalla hätänumeroon. Uhkia ei tulisi levitellä sosiaalisessa mediassa, sillä se aiheuttaa kauhua kansalaisissa. Ongelmaksi muodostuu yhtäältä, miten poliisi käsittelee ilmoitukset, sillä kertominen turvallisuutta uhkaavista tilanteista heikentää turvallista ilmapiiriä, sekä toisaalta faktatietojen riittävyys. Poliisi tekee uhka-arvion, minkä jälkeen seuraa erilaisia jatkotoimenpiteitä riippuen tilanteen vakavuudesta, kuten kotietsintä, laitteiden takavarikointi tai pelkkä puhuttelu. Ennaltaehkäisyyn on turvallisuuskansio-menettelytapa ja Opetushallituksen käytännön ohjeita riskiarviointiin ja turvallisuuden suunnitteluun.
Vihastuminen silloin tällöin on inhimillistä, mutta erityisesti sosiaalisessa mediassa sen purkautuminen sopimattomalla tavalla voi johtaa ongelmiin lain kanssa. Kun turhautuneisuuttaan tai vihaansa lähtee purkamaan sosiaalisessa mediassa, on tärkeää huomioida ainakin seuraavat asiat:
Uhkailu on laitonta
Uhkailu, erityisesti väkivallalla, on laitonta ja siihen sortumista on syytä välttää. Yleisesti ottaenkaan uhkailu ei missään tapauksessa ole järkevää, vaan pää on paras pitää kylmänä.
Älä solvaa tai panettele
Solvaaminen, panettelu ja muutenkin argumentoinnissa henkilökohtaisuuksiin meneminen on sekä hyvien tapojen vastaista että mahdollisesti rangaistava rikos kunnianloukkauksena. Omaa pahaa oloaan ei kannata purkaa toisiin ihmisiin.
Älä yleistä
Yleistäminen on jo itsessään asiallisen keskustelun kannalta tuhoisaa toimintaa, ja erityisesti rasistisessa kontekstissa se voidaan tulkita esimerkiksi kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Yleistämisen sijaan voi huoletta käyttää faktatietoa, esimerkiksi tutkimustuloksia argumentoinnissa.
Huomionarvoista edellisiin on, että faktojen esille tuominen keskustelussa ei ole millään muotoa rikos, kuten ei myöskään asiallinen kritiikki, jos argumentoinnissa käytetään faktatietoa. Faktat antavat hyvän pohjan asialliselle keskustelulle myös tulenaroissa aiheissa kuten nykyään käsillä oleva pakolaiskriisi. Lisäksi on tärkeää pitää mielessä että jos joihinkin edellisistä sudenkuopista sosiaalisessa mediassa sortuu, niin kyseisiä tapahtumia ei välttämättä saa internetistä pois ikinä. Tällä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia esimerkiksi työllistymisen suhteen tulevaisuudessa.
Sosiaalinen media mahdollistaa monia erilaisia identiteettivarkauden muotoja. On mahdollista luoda esimerkiksi Facebookiin alkuperäiseltä näyttävän käyttäjätilin, eli esimerkiksi oikea kuva henkilöstä sekä oikea nimi. Loput tiedot on mahdollista yhdistellä monista paikoista tai keksiä itse. Sähköpostin avulla identiteetin varastaminen on myös melko helppoa, sillä Internetistä löytää palveluita, joiden avulla sähköpostin saa näyttämään siltä kuin se olisi lähetetty haluamastaan sähköpostiosoitteesta.
Identiteettivarkautta ei ollut Fobban kirjan kirjoitushetkellä kriminalisoitu, eikä esimerkiksi blogin kirjoittaminen jonkun toisen nimellä välttämättä täytä minkään rikoksen tunnusmerkkejä, mikäli kirjoitukset eivät ole kunniaa loukkaavia.
Käyttäjätilin anastaminen voi täyttää useammankin rikoksen tunnusmerkistön, vaikka sillä ei lähettäisi viestejä tai tekisi mitään muutakaan. Rikosnimikkeitä voi tällöin olla tietomurto ja viestintäsalaisuuden loukkaus. Mikäli kaapattua tiliä käytetään uhkailuun, voi se täyttää sekä kaappauksen että uhkailun kohteen osalta kunnianloukkauksen tai laittoman uhkauksen tunnusmerkistön. Tietojen hakkerointi on myös yksi tapa anastaa käyttäjätili.
Some-identiteetin varastamisen seurauksia varkaalle ovat siis rikosnimikkeiden täyttyessä tuomio näistä rikoksista. Varkauden kohteen kannalta seurauksia voivat olla esimerkiksi kiusauksen tai huvittelun ja parodian kohteeksi joutuminen.
Eduskunta päätti 10.04.2015 muutoksista rikoslakiin, mikä tuo muutoksia Fobban kirjassa oleviin tietoihin. Uusi lakipykälä kuuluu: "Joka erehdyttääkseen kolmatta osapuolta oikeudettomasti käyttää toisen henkilötietoja, tunnistamistietoja tai muuta vastaavaa yksilöivää tietoa ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa sille, jota tieto koskee, on tuomittava identiteettivarkaudesta sakkoon.".
Fobban sosiaalisen median selviytymisopas ei keskity suomalaishuijareihin vaan kertoo ylipäätänsä netissä tapahtuvista huijauksista. Monissa huijauksissa kerrotaan ulkomaalaisista huijareista. Kyseessä voi olla henkilö, joka esittää olevansa hädässä ja tarvitsee rahallista apua. Tai hän voi olla sinuun rakastunut henkilö, joka haluaisi tulla tapaamaan tai jopa mennä kanssasi naimisiin monen viikon tuntemisenne jälkeen ja tarvitsee yht'äkkiä rahaa menoihin ilman, että olette tavanneet kunnolla. Erinäiset ulkomailla asuvat sukulaiset ovat saattaneet jättää sinulle perintöjä, vaikka et edes tuntenut heitä, tai olet saanut lottovoittoja osallistumatta mihinkään. Äkkiseltään varmaan vaikuttaa, että huijauksia tulee vain ulkomailta.
Monet suomalaiset huijarit hyödyntävät mielikuvaa, että huijarit ovat ulkomaalaisia. Huijausten yleinen "hoono soomi" on hyvä varoittava tekijä, mutta samalla antaa mahdollisuuden suomalaisille huijareille kun ei osata varautua. Kun sinua lähestytään erittäin asiallisella ja hyvällä kieliopilla kirjoitetulla suomenkielisellä viestillä, epäilyttääkö se niin paljon kuin huonolla suomella kirjoitettu? Ulkomaalaiset tuntevat suomalaista kulttuuria jonkin verran ja netistä saa lisää tietoa. Kuitenkin suomalainen pystyy paljon paremmin mukautumaan ja luomaan mahdollisimman todentuntuisen huijauksen.
Facebookissa löytyy kirpputoreja vähän joka paikkakunnalle. Kirjassa kerrotaan tapauksessa, jossa Turun seudulle tarkoitetulla kirpputorilla suomalainen nainen myi muumimukeja. Maksun jälkeen kuitenkaan muumimukia ei saapunut missään vaiheessa. Myyjä oli pystynyt esittämään tarpeeksi vakuuttavasti muille samanalueen ihmisille myyvänsä aidosti. Tähän harva ulkomaalainen kykenisi, saati jaksaisi nähdä ylimääräistä vaivaa, varsinkin kun aina löytyy helposti muita höynäytettäviä.
Joskus huijaukset voivat tapahtua kiristysohjelmilla, joissa esiinnytään esim. poliisina tai jopa presidenttinämme. Kiristysohjelmat vaihtelevat maan mukaisesti, tietynlainen menee läpi tietyssä maassa. Ulkomaalaisen on jälleen hankalampi tietää, miten suomalaiset reagoivat tietynlaiseen toimeen, mikä heitä epäilyttää ja mikä vakuuttaa.
Facebook on jo vuosia kehittänyt omaa kasvojentunnistusohjelmaansa, ja sen tarkkuus nykypäivänä on jo pelottavan hyvällä tasolla. Tämä näkyy käytännön tasolla sillä, että Facebook osaa ehdottaa julkaistuihin kuviin oikeat henkilöt hyvällä tarkkuudella.
Yksi mahdollinen toiminto olisi ehdottaa käyttäjille muiden käyttäjien sinusta julkaisemia kuvia, vaikka sinua ei olisi tähän kuvaan merkitty. Kirjasta löytyy esimerkkejä ainakin kunnianloukkauksista, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä sekä viestintärauhan rikkomisesta, jotka voitaisiin estää tällaisen toiminnon avulla. Idean tarkoitus on siis ennaltaehkäistä näitä tapahtumia, tai ainakin pysäyttää loukkaukset mahdollisimman nopeasti vahinkojen minimoimiseksi. Kasvojentunnistuksen lisäksi algoritmi tunnistaisi myös kasvottomat kuvat, mistä löytyy esimerkiksi käyttäjän koko nimi kuvatekstistä tai esimerkiksi kuvassa olevasta dokumentista. Toiminto ei siis itsessään tekisi ilmoituksia mahdollisista väärinkäytöistä, vaan vastuu jäisi kyseessä olevalle käyttäjälle.
9. Sami Mäkelä (2017-s) Voisiko keinoälyyn perustuva moderointi parantaa some-tietojärjestelmiä?
Kirjan jälkimmäinen puolisko keskittyy sosiaaliseen mediaan liittyviin rikosnimikkeisiin. Netti-kiusaaminen, koulu-uhkailu, viharikos, identiteettivarkaus, petos, seksuaalirikos sekä tekijänoikeuksiin liittyvät rikosnimikkeet avataan kirjassa sekä tämänhetkisen lakitekstin että myös käytännön esimerkkien kautta.
Rikosnimikkeistö kattaa erilaisia tarkoituksellisia tai tarkoittamattomia viestinnän tapoja, jossa viestinnän kohteeksi joutunut henkilö kokee joutuneensa rikoksen uhriksi. Rikosnimikkeistö ei aina ota kantaa siihen, millä välineellä tai missä paikassa mahdollinen lakia rikkova toiminta tapahtuu. Sosiaalisen median luonteesta johtuen viive kirjoitetun tekstin tai koneelle ladatun kuvan julkaisemisesta on lähempänä sekunteja kuin tunteja. Tämä on merkittävä ero sosiaalisen median ja perinteisten julkaisujen välillä.
Hyvin paljon poliisin tutkittavaksi päätyneitä asioita voitaisiin välttää, jos viestien ja kuvien julkaiseminen sosiaalisessa mediassa olisi kontrolloitua. Joissakin ympäristöissä viestit ja kuvat tarkastetaan jo nyt etukäteen ennen niiden julkaisemista, ympäristössä on siis käytössä moderointi. Moderointi kuitenkin on työläs vaihe, ja työläys tarkoittaa kustannuksia. Mikäli moderoinnin voisi toteuttaa keinoälyn avulla, voisi keinoäly käydä läpi turvalliset viestit ja esimerkiksi liputtaa sellaiset, joihin keinoäly kaipaisi vielä erikseen vahvistuksen viestin julkaisusta. Menettely voisi alentaa moderoinnin kustannuksia. Alkeellinen automaattinen moderointi voisi hyödyntää erilaisia mustia, harmaita ja valkoisia sanalistoja, mutta johtuen suomen kielen rakenteesta, tämä ei välttämättä ole tehokasta. Keinoäly voisi myös profiloida julkaisijoita, samalla kuitenkin huomioida julkaistavan tekstin julkaisuajankohdan sekä muita mahdollisia parametreja. Kaikenlainen moderointi on kuitenkin merkittävästi ristiriidassa avoimuuden ja sananvapauden kanssa, eikä tällainen järjestelmä todennäköisesti saisi kovin suurta suosiota käyttäjien joukossa.
Profiloinnin toteuttaminen olisi lisäksi haasteellista, sillä tehokkasti toimiva profilointi hyötyisi paljon henkilöiden tunnistamisesta sekä erilaisten henkilötietojen hyödyntämisestä yhdessä profiloinnin kanssa. Tämä taas olisi varmasti ristiriidassa henkilötietolain kanssa, tai olisi ainakin hyödytön, mikäli käyttäjä kieltäisi omien taustatietojen hyödyntämisen profilointiin.
Lisäksi viesteihin sisältyvä tilannetaju tai -komiikka voisi olla haastava arvioitava keinoälylle. Aamulehdessä hiljan julkaistun artikkelin [1] perusteella robottien ongelmana on, ainakin vielä, inhimilliseen toimintaan liittyvä tilannetaju sekä riittävät viestintätaidot.
[1] Niemitalo, M., (13.9.2017). Tulevaisuuden työelämä – "Robotti ei korvaa ihmisen tilannetajua". Saatavissa (viitattu 21.9.2017): https://www.aamulehti.fi/kotimaa/tulevaisuuden-tyoelama-robotti-ei-korvaa-ihmisen-tilannetajua-23919105